perjantai 9. tammikuuta 2009

Näin se elämä heittelee

Joo, pakkohan se on tunnustaa.

Mutta asiaan. Kuka helv. käskee ajattelemaan, että kun 3kk on täynnä niin on hyvä olo? Näin sitä väitetään. Joo, oli mulla jo muutaman päivän, taisipa olla peräti VIIKON "normaali" olo. MUTTA! Tämän viikon olen voinut pahoin joka helv. aamu, ilta, päivä ja väliajat kanssa. Juuri olin päässy sanomasta, että ei ole enää mitään ongelmia voinnin kanssa! Prkl. Kiva aloittaa aamu kuunnelleen kissojen maukunaa, Artun vehkoomista ja ite makkaa/istuu/pyörii/konttaa pytyn vieressä :/ joo, on niillä elukkaparoilla nälkää ja pisu +kakki hätää, mutta minkäs teet. Eipä sitä juurikaan viitsi muuallekkaan ite päästellä suustansa tavaraa.

Juu, on lisäksi huimausta, onneksi vain välillä. Vattaa koskee ja lonkat kipiät. Lonkkien kipu on kyllä kummallista, syytä en tiedä, kaipa ne kaikki menee siihen samaan vaivaan. Välillä sattuu nivusiin ja alavatsaan, nivusten rajalle. Sitten kävelee kuin ankka. (kvaak kvaak) Olo on muutenkin kuin norsulla! Vatta kovalla ja kokoajan voisi käydä pisulla.

Eikä siinä vielä kaikki! Mieliala! Voi jeere, kun välillä on NIIIIIIN aurinkoinen olo ja välillä voisi TAPPAA jokaisen, joka tulee vastaan. tai ehkei sentääs tapaa, mutta läppästä kuitenkin. Kokoajan väsyttää.

ja sitten tulee sellainen olo, ettei minusta ole tähän. Olen huono. En jaksa. Mahtaakohan siellä mitään tapahtuakkaan? Onko se elossa? Mitäs jos tapahtuukin jotain ikävää!!?? Se kuolee, on vammainen..... ei oikein uskalla mitään ajatellakkaan. Hyvinpä menee tämäkin päivä, taas muiden ajatusten joukossa. Toisaalta onneksi on töissä, ettei koko aikaa ehdi murehtia omia ajatuksia ja elämäänsä. Itkuttaakin välillä.

Häihin en ole nyt ehtinyt suoda ajatusyakaan, paitsi olen nyt saamassa kokoon ihanaakin ihanammat ihanat ystäväni ja kaasoni :) sekin lohduttaa.

Lohduttaa sekin, että Juhis on tulossa viikonlopuksi ja 4VIIKOKSI kotiin. (ainakin näillänäkymin) ja saamme viettää aikaa enemmän yhdessä. Ehkä sitten saamme jotakin jo aikaiseksikin häiden suhteen. Juu, hän on NIIN innoissaan, uudesta tulokkaasta. ja toki häistä, mutta tämä elämän heittely onkin vienyt ajatukset muualle. Kaipa ne kaikki siitä sitten järjestyy. Toivottavasti.

4 kommenttia:

Kutri kirjoitti...

Normaalia on kaikki tuo oireisto mitä luettelit! Kohdun kannatinkohtien venyminen on syynä niihin alavatsan vihlaisuihin mitä välillä tuntee (mä pelästyin ekassa raskaudessani että on keskenmeno tulossa...) ja mielialat, oivoi, se on yhtä vuoristorataa!
ISOT onnittelut! Kyä se siittä! Usko pois!!!

Tatsi kirjoitti...

Ei meille mitään NÄIN ihmeellistä kuulu. Hitto, hetken olet eksymättä blogiin niin johan sitä on hankkiuduttu raskaaksi, häistä näin maininnan viimeksi käydessäni. SIIS ONNEA, oli olos millanen hyvänsä juuri nyt, niin kyllä kaik siitä tasaantuu!

Mimiko kirjoitti...

Mua silloin joskus vihloi jossain nivusten kohdalla; siinä, missä ikäänkuin jalka yhdistyy alakroppaan. Tai siis ihan reiden yläosassa sisäpuolella. Ihme suonenvedon oloisia kramppeja tuli. Kävele siinä sitten...
Siskolla on varmaan kai ja jotakuinkin sama aika/kohta nyt menossa ja aika huonosti voi sekin kaiken aikaa.
Mä voin viimeksi (poika täyttää 9 parin viikon päästä, toinen täytti 11 just ennen joulua) kyllä kans huonosti yötä päivää ja ties kuinka kauan.
Mutta kyllä se ohi menee jossain vaiheessa... lohduttiko?
Mun mielestä ekan odotus oli ihan jännää; koko ajan tuli uusia asioita ja juttuja (mm. kropassa tapahtui, tarkoitan). Toka oli sitten taas sitä, että "voi persus, silloin ja silloin tulee sitten sitä ja tätä..." eli tiesi jo, mitä tuleman pitää :/
Mutta enivei, onpa kiva kuulla, että joillekin sentään tapahtuilee kivoja juttuja. Mulle kun ei mitään minkäänlaista :(

Mimiko kirjoitti...

Lyhyempi viesti tällä kertaa: olet tullut julkisesti halatuksi blogissani, piipahda kurkkaamaan.