perjantai 9. syyskuuta 2016

Uudistusta

Pitkästä aikaa. Päätin nyt uudistaa blogiani ja itseänikin siinä samalla. Siis päätin aloittaa tekemään taas niitä asioita, joista nautin. Aikaisemmin kirjoitin blogia paljonkin. Se vanha blogi on jo hävinnyt ja tämä on tässä ollut jo myös jonkin aikaa olemassa. Kirjoitellut olen enemmän ja vähemmän.

Mistä siis alkaisin uudelleen? Uudistin ulkoasua ja vaihdoin kuvan. Muokkasin nimeä. Ja päätin nyt kirjoittaa samalla kertaa, ihan vaan kuulumisia. Ajattelin nyt tänne laitella ajatuksiani, tuunauksia, askarteluja... jne.

Paljon on tapahtunut siitä kun viimeksi kirjoitin. Olen edelleen töissä, mutta aloitin nyt syksyllä opinnot Tuorlan maaseutuoppilaitoksessa. Siellä olen ollut nyt muutaman viikon. Ja mietinkin miksi en ole aloittanut aikaisemmin?! Toisaalta, miksi murehtia taikka katua. EN olisi tässä, missä olen nyt. Elämä on ollut välillä todella vaikeaa ja haastavaa. Monesti on tehnyt mieli luovuttaa. EN kuitenkaan ole luovuttanut. Elämä kantaa, kuten sanotaan. Ja kaikki asiat järjestyvät. Niin ne ovat tehneetkin, ennemmin tai myöhemmin.

Miksi alkaisin uudelleen? Siksi, koska koen, että on tarve kirjoittaa, kuvata, luoda,kertoa kokemuksistani jne. Eli kaikkea sitä mistä nautin, ja joista luovuin muutama vuosi sitten. ENkäole voinut ollenkaan hyvin sinä aikana. Monet asiat ja vastoinkäymiset ovat vieneet motivaatiota ja jaksamista. Jotenkin tuo koulun aloitus on ollut tärkeä etappi. Mietinkin, että olenko hullu? Miksi aloin opiskella alaa, jonka työllisyysnäkymät eivät ole kummoiset. Toisaalta jos en nyt, niin koska? Meillä on vain tämä yksi elämä ja jos en nyt tee niitä asioita, joista nautin ja joita haluan tehdä, niin en saa uutta tilaisuutta. Silti tuntuu, että olisin aivan hukassa ja hämilläni.

Toisaalta, uuden oppiminen on antanut lisää voimia töissä jaksamiseen,kotona ja poikien kasvattamiseen. Välillä tuntuu, että äitiys on ollut kaikesta omasta luopumista. Tajusin kuitenkin, että jos en itse voi hyvin, eivät poikanikaan voi hyvin. Nyt olen ottanut uuden suunnan, ja muutos on ollut parempaan, niin oman käytöksen ja voinnin kannalta kuin myös poikienkin käytöksen kannalta. Lukuisat raivokohtaukset, huutamiset ovat vähentyneet. Voin sanoa, että vielä on paljon tehtävää ja opittavaa, mutta suunta on nyt oikeaan päin. Uskon, että saamme enemmän apua, kun terapia alkaa.

Nyt innolla uutta päin.